Heräsin aamulla jo kukonlaulun aikaan ja kävin työntelemässä pihalla hieman lumia. Leuto sää oli kuitenkin sulattanut lähestulkoon koko pihani, joten jouduin tyytymään pääosin tyhjän kolan työntämiseen, mutta kyllä siinäkin sai hien pintaan ja roimasti uutta puhtia päivään.
Palatessani sisälle huomasin että porstuan seinällä jo vuosia roikkunut akvarellijäljennös kubismin mestari Juan Grisin kuuluisasta maalauksesta "Still Life with Fruit Dish and Mandolin" oli pudonnut lattialle. Nostaessani taulua takaisin seinälle, huomasin että sen taakse oli tarttunut oudonlaista kellertävää mönjää, joka tuoksui voimakkaasti sapelle ja tuoreelle ruoholle. Maultaan aine oli luotaantyöntävä ja muistutti mieleeni suonenjokelaisessa Vanhamäen Toimintakeskuksessa v. 2006 minulle tarjotun kahvileivoksen. Kaiken lisäksi lima oli hyvin tahmeaa ja minun täytyi hangata sormiani lähes kolme minuuttia karkealla kankaalla ennenkuin aine lähti niistä pois.
Tämän jälkeen unohdin koko asian ja kävin katsomaan DVD:ltä vanhaa elokuvasuosikkiani, Henry Parisin klassikkoa "The Opening of Misty Beethoven" vuodelta 1975. Olin jo unohtanut kuinka hyvä elokuva kyseessä olikaan! Jännite, jonka se nostatti oli kihelmöivä ja tunsin todella tempautuvani mukaan sen pyörteisiin. Etenkin elokuvan nimihenkilön roolin vetänyt Constance Money teki minuun todella hienon vaikutuksen. Voin suositella elokuvaa lämpimästi kaikille hyvän elokuvaviihteen ystäville!
Päivän omituisin tapahtuma sattui kuitenkin juuri äsken kun tapasin iltapäivälenkillä ystäväni Sirkan. Jutellessamme hänen kanssaan niitä näitä, tulin maininneeksi aamulla löytämäni liman. Ystäväni kiinnostui asiasta tavattomasti ja jopa luonnottoman paljon. Hänen teoriansa mukaan kyseinen aine saattaisi olla ektoplasmaa josta hän oli lukenut paljon osana opiskelujaan. Kuulemani mukaan ektoplasman löytyminen taulusta saattaisi viitata taiteilija Grisin astraalihahmon vierailuun talossani! Näin ystäväni uskoi.
Ajatella! Mikä ääliö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti