Illalla oli mielenkiintoista, kun kävin vihdoinkin Jämsän lähettyvillä Harjunsalmella katsastamassa Silver Fox SC 485 venettäni talvikuntoon. Pressua siinä veneen päälle heitellessäni tuli mieleeni mukavia runoja, joita olin mietiskellyt päässäni veneillessäni kauniin Jämsän vesillä. Halusinkin jakaa teidän lukijoiden kanssa parhaita luomuksiani. Tässä niistä muutamia helmiä.
"Kaarnapurteni iloisesti vedessä nyt seilaa, katselen auringon valossa kylpevää lihavaa heilaa. Ei tuo nainen oo mikään noita-akka tai perunasäkki, mutta raivostuessaan voisi pitopaikkana käydä papukaijani häkki. Välillä se mulle raivoo ja melskaa, tuolloin mietin kaihoistasi naapurin Elskaa. Painonsa puolesta kävisi hän ankkuriksi, ois tuo huolien poistamiseen oiva niksi. Ei enää valitusta kuulisi, kun akka veden alla pulikoisi. "
Tämän runon kirjoitin aikoinaan, kun satuin kesän -89 seurustelemaan Jämsäläisen Pirkko-Liisan kanssa. Suhde kariutuikin yhtä rankalla tavalla, kuin vanha veneeni samana vuonna Juokslahden rantakivikkoon. Suhteen ja veneen korjaaminen yhdessä olisi tullut maksamaan turhankin paljon, joten päätin vain rakkaimpani eli veneen korjauttaa ja jätin Pirkko-Liisan itkemään perääni rannalle.
Iloisempana runona kirjoitin vuonna -91 talvella pilkkiessäni Kaipolassa yhdessä Ismon ja Larsin kanssa:
"Me pojat vaan pilkitään minkä ehditään. Ei meitä mikään huoleta eikä mieltä paina, kun toisiamme kädestä pidämme kiinni aina. Ismo ja Lars ryhtyvät letkajenkkaan ja minä poika onnesta hypin lumipenkkaan. Välillä koko touhu menee painiksi asti, hikeä ja verta purkautuu aikamoinen lasti. On siinä pojilla kiva ilta, murtuu tunteiden suuri silta. Lopuksi saunomme ja toistemme selät pesemme. Illan tullen nukkuu joka heppu, painista on kipeänä jokaisen peppu. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti