Viime aikoina levylautasellani on pyörinyt toistuvasti suuren suosikkini, Teuvo Valon tuotanto. Näin joulun alla koen saavani suoranaista tyydytystä hänen omalaatuisen äänensä kuulemisesta ja joulun tunnelmaan virittäytyminen alkaakin minulla vuosi vuodelta Valon ikivihreiden klassikoiden parissa. 'Kätketyt Tunteet' (1985) ja 'Teuvo Valo Laulaa Tytöistä' (1978) ovat albumeja, jotka suorastaan hehkuvat tunnelmaa, jonka yhdistän jouluun. Yksittäisistä kappaleista klassikko 'Myllärin Irene' nousee toki kaiken ylle, enkä ole tähän päivään mennessä kyllästynyt kuulemaan Teuvon tunnerikasta tulkintaa tästä suomalaisen musiikin helmestä.
Harmillisesti olen päässyt näkemään Teuvo Valon livenä vain vajaa kymmenen kertaa, ikimuistoisimpana hetkenä Provinssirockin keikka v. -89. Valon lavakarisma iski nuoreen mieheen tuolloin sellaisella voimalla, että en ihmettele yhtään miksi niin moni neito on laonnut tuon 'Lahden Olavi Virran' musiikin ja olemuksen edessä kuin kulottunut vehnä. Säveltäjämestari Sebastian Kiimalaisen muistokonsertti Rauman Äyhössä 90-luvun alussa oli myös timantinkova keikka, olin tuolloin liikkeellä ystäväni Vesku Haapa-ahon kanssa vanhalla sivuvaunullisella moottoripyörällä ja kuuma kesä kosteine muistoineen luo reissulle nostalgiaa jossa Teuvo Valon ääni on ikuisesti oleva mieleni soundtrackina.
Muista suosikkiyhtyeistäni haluan nostaa esiin Rypäleen, jonka synnyssä olen itsekin saanut kunnian olla mukana - soitin yhtyeen alkuajoilla siinä sankatorvea, joskin sittemmin katsoimme yhteisymmärryksessä minun olevan parempi lähteä omille teilleni - hakemani bluegrass-vivahteet eivät oikein sopineet yhtyeen linjaan. Nykyisin käyn kuitenkin aina kun mahdollista Rypäleen keikoilla ja voin sanoa tunnelman olevan aina käsinkosketeltavan intensiivinen. Rypäleen coverbändinä aloittanut savolaisjoukkio Cerebro on viime aikoina alkanut tuottamaan myös omaa, varteenotettavaa musiikkiaan, mutta siitäkin kuultaa yhä selvästi läpi Rypäleen musiikillinen vaikutus bändin soitantoon.
Kävin marraskuun lopulla tarkastamassa Cerebron livekunnon aina Kuopiossa asti ja täyteenahdetussa Henry's Pubissa yhtyeen valloittavan rouhea esiintyminen ja helmeilevän kuulaat sanoitukset tekivät varmasti vaikutuksen koko paikkaan. Harmillisesti Cerebron keikkoja on ollut viimeaikoina vähän johtuen osaltaan yhtyeen nokkamiehen, rumpali Jukka-Pekka 'Jukkis' Hintikan pyyteettömästä työstä portugalin katulasten parissa Lissabonissa, osaltaan yhtyeen toisen kitaristin Marko 'Skloddi' Korhosen hiusmalliuran johdosta, mutta kuulemani mukaan vuoden 2009 alusta Cerebro on jälleen valmis iskemään Suomen rock-kansaan kuin jääkaira liisteriin. Kehotan tsekkaamaan!
Noh, kuten blogini lukijat ovat saaneet havaita, on munniharppumusiikki toki yksi intohimoistani. Myöskään bluegrass-musiikkia en ole unohtanut ja kaiken lisäksi olen viime aikoina innostunut kovasti akustisten elokuvasävellysten kuuntelemisesta (Alexey Zischoff Ensemblen keikka Jämsän musiikkikeskuksella lokakuussa oli ehdottomasti vuoden - etten sanoisi - "käheimpiä!"). Muita suosittelemisen arvoisia yhtyeitä ja artisteja ovat esimerkiksi 'Snafu-metalin' kiistaton keihäänkärki Seppo Mouses Band, aina sympaattinen Antti Tuisku, rankka mutta itselleen armoton kuolometallia psykedeelisiin sävyihin maalaava Töx, NRBOOT, Aikakone, Hassisen Kone ja kaikenlainen muukin konemusiikki.
Illan tässä hämärtyessä taidankin nyt laittaa itsetekemäni maksalaatikon uuniin ja kuunnella portviinin naukkailun lomassa hieman jotain hyvää musiikkia. Kehotan kaikkia tekemään samoin, sillä - Teuvo Valon sanoin: "Musiikki Kaunistaa Kankeimmankin Ihmisen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti