Bon apwèmidi, hyvät kamraatit ja muut reipasmieliset blogini tiirailijat. Kuten varmasti moni ilolla panikin merkille, aloitin tämänkertaisen kirjoitelmani karibialaisen St. Lucian saarella puhuttavan kreolimurteen tervehdyksellä. Syy tähän valintaan löytyy niinkin epätodellisesta paikasta kuin taloni pannuhuoneesta, jossa aamulla kun lapioin omatuottamiani lantabrikettejä tulipesään räjähti mieleeni kerrassaan sykähdyttävä flashback ajalta ennen vuosituhannen vaihtumista.
Tuolloin olin pannunlämmittäjän opissa erään pukinpartaisen pannumestarin hanslankarina eräässä jumalanhylkäämässä vanhassa vaivaistentalossa ja monet olivat ne kerrat kun vastuualueenani oli latoa pannu täyteen puuta, asbestitalojen purkuromua, näkkileipää tai mitä tahansa muuta polttoainetta tuota hommaa varten oli kulloinkin varattu.
Monta monituista kertaa meininki pannuhuoneella meni sangen mystilliseksi ja useammin kuin kerran oli koko pannu lähellä räjähtää tuhannen päreiksi holtittoman lämmittämisen johdosta. Tuo kreolikieleen liittyvä muisto syntyi sellaisesta kerrasta, kun vanha pannumestari oli käynyt tapansa mukaan sauhuttelemassa mahorkkaa pannuhuoneella yön sydännä saadakseeen paremmin unen päästä kiinni. Siinä kessutellessaan pannumestari oli päättänyt latoa samalla pannuun muutaman kottikärryllisen pyökkihalkoja jotta hänen ei tarvitsisi enää aamuyöstä nousta lisäämään polttoainetta uuniin. Pahaksi onnekseen mestari ei tiennyt, että minä olin juuri aiemmin käynyt paremman tekemisen puutteessa tekemässä tarpeeni pannuun ja vahvan hapankaali-illallisen nautittuani painekattilaan oli muodostunut runsaasti metaania ja helposti syttyviä eritteitä.
Heräsin hevostalleilla siihen, kun pannuhuoneelta alkoi kuulumaan kerrassaan kamala huuto ja pauhu. Kiskoin housut jalkaani ja säntäsin pikavauhtia pannuhuoneelle jossa minua kohtasi veretseisauttava näky. Valtavat hornanlieskat löivät pannun kannen alta ja koko huoneen peitti sankka hernerokkamainen savu. Pannumestarin noen mustuttama tajuton ruumis makasi oviaukossa luonnottomassa asennossa ja pannun saumat vihelsivät ratkeamaisillaan sisällä vallitsevan valtavan paineen alla. Onnekseni oli talvi ja olin juuri aiemmin päivällä kolannut pannuhuoneen ulko-oven edustaa puhtaaksi. Ripeästi muistin kolan olevan yhä paikallaan talon seinustalla ja säntäsin kiireesti noutamaan sen.
Jouduin kolaamaan pannun luukusta sisään kuusikymmentä tynnyrinalaa nuoskalunta ja yhden kokonaisen lampaan, ennenkuin tuo kihisevä pätsi lopulta rauhoittui. Kannoin pannumestarin toipumaan vuoteeseensa ja livahdin itsekin vaivihkaa takaisin huoneeseeni. Tämä yöllinen episodi jäi kaikilta muilta huomaamatta, joskin sain koko seuraavan viikon kuulla valitusta siitä että joku oli varastanut suuren määrän kallisarvoista lunta talon pihalta. Tuo lumi oli ollut tarkoitus kaupata isolla rahalla Eestiin paikallisten urheilijoiden seiväshyppyalustaksi ja kun se oli kadonnut paikan johtajatar joutui hankituttamaan mökin Lapista sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että hän pystyisi kartoittamaan paikkaa uuden lumen hankinnalle.
Lopulta lumen katoaminen vieritettiin paikalla eläneiden heikkolahjaisten siviilipalvelusmiesten niskoille ja heitä rangaistiin tauottomalla pakkotyöllä perunakellarissa. Minun kävi sääliksi noita poloisia vähäpoikia, mutta vaikka olinkin pelastanut toiminnallani koko rakennuskompleksin räjähdykseltä, olin salaa kiitollinen että minun itseni ei tarvinnut mennä uhmaamaan perunakellarin rottapopulaatiota.
Jaa. Nyt kun tarkemmin mietin niin minulla ei ole harmainta hajuakaan miten hitossa tämä liittyy kreolikieleen.
