Hei kaikki! Toivottavasti elämä löytää teidät hymy karheilla kasvoillanne ja lämmin tuntemus housuissanne.
Löysin arkistoistani vuosina 2003-2004 kotisivuilleni kirjoittamiani unikuvauksia. Julkaisen nämä tekstit muokkaamattomina täällä, sillä ken unen voi kesyttää hän voi uneksua ikänsä.
Nauttikaa,
-Petri
Näillä sivuilla pidän päiväkirjaa näkemistäni unista. Sivujen käyttäjät voivat siten tutustua kertomuksiini ja samaistua niihin. Ehkä niistä voi löytää lohtua arkeen, jännitystä elämään ja syyn ryhtyä rappio-alkoholistiksi
Olen nähnyt unia niin kauan kuin jaksan muistaa. Ne ovat kuin toinen ulottuvuus - maailma, joka on tässä ja nyt mutta silti jossain kaukana tajunnan tuolla puolen. Onko olemassa portti ylittää tuo unen ja valveen raja? Kuinka voin tulla yhdeksi unen olioiden kanssa?
Mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin toivon löytäväni vastauksen kaukana unen sylissä.
Nuku, ystäväni, ja elä uneni kanssani.
18.11.2003
UNI PUTKIRADIOSTA
Yöllä
Unessani havahduin yhtäkkiä pienestä hyvin arvokkaan näköisestä huoneesta. Huoneen ikkunan edessä oli jykevän kokoinen ja vanhanaikainen tammipöytä jolle oli jonkun ateria jäänyt kesken mutta mikä erikoisinta: näytti siltä kuin ateriaan ei olisi koskettu yli 50 vuoteen. Viereisellä seinällä seisoi suunnaton kirjahylly täynnä sota- ja historiakirjoja. Vastapäätä oli kallis tummanruskea nahkasohva jonka vasemmassa päädyssä istui posliininen pelle ilkeä virne naamallaan minulle hymyillen ja sen vieressä lehti joka oli ihan kuin jätetty kesken lukematta. Mikä oli saanut ihmiset lähtemään näin kiireellä pois täältä?
Huoneen oven vieressä oli pieni pöytä jonka päällä olevaan esineeseen katseeni kiinnittyi. Pöydällä oli vanha putkiradio joka oli suuren pölykerroksen peitossa niin kuin myös koko muu huonekin. Ajattelin uteliaisuuttani kokeilla josko vanha radio vielä suostuisi käynnistymään. Kurkotin radion takaa johtoa mutten yltänyt siihen joten jouduin siirtämään pöytää irti seinästä jotta saisin johdon käsiini. Tämä teko oli kuitenkin suuri virhe nimittäin radio oli peittänyt seinässä olevaa suurta reikää josta nyt alkoi virrata suuria matoja huoneseen.
Madot olivat pitkiä ja erittäin ilkeän näköisiä ja ne selvästi yrittivät hyökätä kimppuuni. Onneksi minulla oli mukana jokapaikan viidakkoveitsi jolla pilkoin matoja sitä mukaan palasiksi kun niitä ilmestyi seinän reiästä. Matojen virta kuitenkin kasvoi ja sen vuoksi en enään vähän ajan kuluttua jaksanut taistella vastaan vaan madot alkoivat vyöryä päälleni. Samalla hetkellä äitini huusi ovelta
" Grillimakkara on valmis, syömään" ja sitten minä heräsin!
Huh onneksi se oli taas vain unta vai oliko??
14.01.2004
UNI LANTAKASASTA
Yöllä
Eilen kesti tavanomaista kauemmin vaipua unen rauhoittavaan syleilyyn, johtuen ehkä siitä että olin ilta yhdentoista aikaan juonut kuusi litraa vettä ja syönyt tukevan velliaterian tyhjään vatsaan. Pyöriskelin vuoteessani kuin kuumehorkan riepottelemana ja lakanani kastuivat märäksi hiestäni, jota vellin runtelelma ruumiini tihkui vuoteeseen kuin vuoden -65 Wirst Du Mir Einen Blasen rännin prototyyppi ikään. Jonkin ajan kuluttua en kestänyt enää valveilla oloa ja niinpä iskin pääni voimakkaasti vasten sänkyni puista kulmaa. Autuas tajuttomuus virtasi ruumiseeni ja vaivuin yhä syvemmälle tiedottomuuden tilaan.
Unet saapuivat pian. Huomasin seisovani jonkinlaisella lantakasalla keskellä loputonta suola-aavikkoa. Missään päin ei näkynyt minkäänlaista elämää ja mietinkin pääni puhki, mistä lantakasa on mahtanut saada alkunsa. Laskeuduin vatsalleni ja liu'uin alas kasan päältä. Pehmeä lanta hyväili kehoani ja tunsin suunnatonta mielihyvää. Hetken kuluttua tömähdin kivuliaasti suola-aavikon vaaleaan pintaan. Nousin jaloilleni ja huomasin, että horisontissa alkoi siintää jotakin suurta ja vaaleanpunaista. Kauhu valtasi minut, kun huomasin että hahmo alkoi ottaa yrityksemme seurakuntapastori Juhani Mäkikallion muotoa ja kasvaa yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Mistä tämä luonnoton kasvu oli saanut alkunsa, mietin, Juhanin hahmon kohotessa täyttämään koko taivaankannen.
Yritin paeta jonnekin, mutta mitään piilopaikkaa ei ollut näkyvissä. Ainoastaan valtava lantakasa kohosi vierelläni kuin ikiaikainen vuori, ja hädissäni päätin juosta sen taakse piiloon. Juhanin hahmo oli nyt kasvanut täyteen mittaansa ja pimensi koko auringon. Korkeuksista pastorin läpitunkevat silmät tähysivät alas ja tajusin pian että hän tarkkaili lantakasaa. Hetkenä minä hyvänsä minut huomattaisiin! Olin paniikissa ja aloin epätoivon vimmalla kaivautumaan sisälle lantakekoon. Työ oli valtaisa ja epämiellyttävä, mutta lopulta onnistuin ryömimään turvaan kasan sisään, piiloon Juhanin katseelta. Siellä, syvällä lantakasassa, mietin kauhuissani mikä olio olisikaan voinut olla tällä tyhjällä aavikolla niin suuri, että olisi voinut saada aikaan niin ison läjän lantaa.
Vaimea öylätin tuoksu erottui pistävänä lannan seasta.
16.01.2004
UNI HAIKAROISTA
Yöllä
Oli kaunis kesäpäivä ja istuin orapihlajan kannosta valmistamallani
lepotuolillani siemmaillen samalla Hapankaalipirtelöäni ison olkipillin läpi. Lämmin aurinko poltteli ja nipisteli mukavasti käristyneitä varpaitani jotka tuoksuivat erehdyttävästi eiliseltä sienimuhennokselta, jota olin syönyt keskiluokan ravintolassa Parsmenchin kylässä. Päivä oli siis täydellisesti onnistunut nautinto mutta se tuli muuttumaan äkkipikaisesti kuin jäätävä puikko takapuolessa.
Haikarat olivat nimittäin tulleet taas sankoin joukoin.
Aluksi ne peittivät vain pienen osan taivaasta mutta lopulta koko auringonkin oli annettava periksi niiden mahdille. Ne pärisyttivät nokkiaan sotamarssimusiikin tahtiin ja tekivät oloni erittäin epämielyttäväksi ja tästä syystä päästinkin housuuni aimo annoksen hapankaalipirtelöä. Ajattelin ettei oloni olisi voinut olla enään tätä tukalampi mutta sitten Haikarat huomasivat minut ja kaartoivat kolmoishalkovin tehden suoraan minua kohti ja olivat valmiina hyökkäykseen. Ajattelin etten kestäisi tätä enää toista kertaa peräkkäin mutta en tiennyt miten puolustautua pelkkien olkipillin ja lepotuolini voimin. Haikarat lensivät siis päälleni ja alkoivat nokkia minua terävillä nokillaan kuin etsien jotakin. Tajusin verisenä 10 minuutin nokkimisen jälkeen että he olivat kiinnostuneet hapankaalimehusta joten otin housuni jalasta ja heitin ne kauas, mutta tämä määrä mitä olin päästellyt housuuni ei tuntunut riittävän kaikille vaan he tarvitsivat sitä lisää!!!! Otin yhtä haikaraa nopeasti kurkusta kiinni ja tungin tämän nokan suoraan kurkkuuni joka sai aikaan valtavan hyvänolon tunteen mutta myös oksennusreaktion jonka voima oli suunnaton. Oksennukseni määrä oli niin mieletön että siitä riitti jokaiselle haikaralle annos ellei parikin.
Myöhemmin silmissäni sumeni ja aamulla heräsin sängystäni kontio-saapas kurkussani suussani. Mitä oikein oli tapahtunut?
