Sain tänään postikortin ystävältäni Salvatore Flemingilta Skotlannista, Kirkcaldyn kaupungista. En voi kutsua "Sallya" kovin läheisimmäksi ystäväkseni, mutta hyvin voimakkaita muistoja hänen kanssaan suorittamiini vaellusmatkoihin liittyy; retkemme Amazonin suistolle vuonna 2005, Liettuan halki matkaaminen 2007 ja jännittävät hetket Krakovan vanhassa puukirkossa ovat ehkä tulevien blogieni aihe, nyt ei liene tarpeen syventyä niihin sen enempää.
Salvatore asui näihin päiviin asti Kansasissa, mutta viimeaikaiset tapahtumat hänen lähipiirissään saivat hänet muuttamaan esi-isiensä maille Skotlantiin. Edellinen suvun edustaja, Sandford Fleming, muutti Kirkcaldysta Kanadaan vasta 18-vuotiaana, vuonna 1846 ja loi siellä myöhemmin merkittävän uran tieteen palveluksessa. Sally on ollut kovin kiinnostunut sukunsa tutkimisesta ja niinpä hänelle Kirkcaldyyn muuttaminen on ollut hieno kokemus.
Itsekin haluaisin tietää enemmän esi-isistäni. Olen kuullut serkkuni Markun omaavan esi-isäni Aloisin laatiman sukupuun luonnoksen ja lähetin juuri Markulle sähköpostia kysellen josko saisin piirroksesta kopion. Sillä välin kannoin ullakolta alakertaan isoisäni vanhan matka-arkun, ja löysin sieltä lippaan täynnä kerrassaan oivallisen makuisia saksanpähkinöitä!
2 kommenttia:
Eikös tämä Flaming ole samaa sukua, tälle Ruotsin itsenäisyyspäivänä vuonna 863 syntyneelle Mats Flamingille? Tämä isopäinen ritarihan kantoi numeroa 13 haarniskassaan aiheuttaen vastustajilleen paljon mielipahaa.
Jännä juttu muuten, että Jyväskylän suunnalla myös myöhännäisherännäiset Jypytin-Jumalanpalvojat ovat tänä armon vuonna ruenneet käymään synagoona arenaalla, palvovat siellä Smöking-Anaa ja Impodemtium-Jargoa. Sillä suunnallahan on tulevana viikonloppuna Aurajoen rannoilta tulevien kokous, ja todella mielenkiintoinen nähdä miten nämä Jypytin ja Teepeemyääs-Jumalanpalvojat pärjäävät yhdessä samalla Synagooga-Areenalla?
Tarvitaankohan sielläkin muinasta Matsin haarniskaa välienselvittelyyn? Puhumattakaan Norjalaisista serkuistamme. Elämme mielenkiintoisia aikoja ystävät, joten nauttikaa.
Hienoa, että tuollein kuulee kaukaisemmista ihmisistä vielä ajan takaa. Itse etsiskelen kadonneita sukulaisia, siinä onnistumatta... Tosin onneksi olen löytänyt auringon täällä Neitsytsaarilla ja on täällä vähän heinääkin. :)
Lähetä kommentti