Blogini uskolliset lukijat muistanevat minun kertoneen aiemmin vanhasta elokuvasuosikistani, Henry Parisin ohjaamasta "The Opening Of Misty Beethoven" -leffasta. Olen katsonut kyseisen elokuvataiteen ajattoman klassikon viime päivinä useampaan otteeseen ja teoksen alkukantainen voima on saanut minun kypsyttelemään mielessäni kerrassaan loisteliasta ideaa.
Olen laatinut elokuvan pohjalta tarinasta teatterikäsikirjoituksen, ja suunnitelmissani oli saada tarina esitettäväksi Jämsän kesäteatterissa tulevan kesän aikana. Soveltaminen teatterimuotoon oli helppoa ja mielenkiintoista ja nyt käsikirjoitus on ollut jo pari päivää valmis. Olen kysellyt ystäväpiiristäni näyttelijöitä tuotantoon ja hyvä ystäväni Sirkka K. lupautuikin jo intoa puhkuen elokuvan nimirooliin. Itse näyttelisin miespääosan vuorotellen eri iltoina toverini Vesan kanssa. Kamreeri Schultzea esittäisi naapurini Kari ja Mistyn sisäkköystävää Geraldinea muuan Liisa.
Tarjottuani ideaa kesäteatterin väelle, sain kuitenkin yllättäen hyvin negatiivisen vastaanoton. En tiedä miksi, mutta jostain syystä kesäteatterin pyörittäjä Timo Salonen oli sitä mieltä, että näytelmä ei soveltuisi kaavailemani Jämsän Kesäteatterin Perhepäivät - tapahtumaan heinäkuussa, EIKÄ lapsille ja nuorille suunnattuun "Teatteri tutuksi" -teemakokonaisuuteen myöhemmin kesällä. Olen nyt joutunutkin punnitsemaan, olisiko esitys mahdollista liittää eläkeläisille suunnattuun hengelliseen teatteriviikkoon heti kesäkuun alussa, voi tosin olla että aikataulu on silloin liian nopea.
Jätän asian hautumaan. Sirkka on tuohtunut siitä, ettei näytös välttämättä onnistu, sillä hän on päässyt hyvin rooliin sisään ja esittänytkin tarinan keskeisiä kohtia monologina Jämsänkosken kirjaston runoilloissa vaihtelevalla menestyksellä, kunnes kirjaston henkilökunta lopulta pyysi Sirkkaa käyttämään jatkossa muiden kirjastojen palveluja.
---
Tänään olen leiponut kääretortun. Käytin siihen täytteeksi tofua, ja mielestäni tällainen suolainen välipala on oivallista purtavaa eritoten työpäivän tauoilla. Laitan oheen reseptin, jota saatte vapaasti käyttää:
4 kananmunaa (isoja)
2dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
hyppysellinen perunajauhoa
1tl leivinjauhetta
täyte:
2dl tofua
3rkl lakkahilloa
1kkp rahkaa tai smetanaa
iso kaalinpää
1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään. Vuoraa reunallinen uunipelti paperilla.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhoseos kaapimella sekoittaen. Tasaisemman lopputuloksen saat siivilöimällä. Levitä taikina pellille ja paista torttua uunin keskitasossa 6-8 minuuttia.
3. Ripottele pellin mittaiselle leivinpaperille vähän sokeria ja kumoa torttu sille. Irrota alustana ollut leivinpaperi.
4. Levitä täyte torttulevylle ja kääri se rullalle paperin avulla. Kääri alku tiukkaan sormilla painellen ja jätä saumakohta piiloon.
5. Anna tortun jäähtyä paperiin käärittynä. Leikkaa kääretorttu viipaleiksi tarjoilua varten.
Ensi kertaan, ystävät!
2 kommenttia:
Heti alkuun täytyy kysyä että onko tuo Sirkka K sukua hyvälle ystävälleni Einari "jazz" K:lle? Tuli vaan mieleen, Einarin kanssa juotiin todella paljon lasolia seitsemänkymmentä,kahdenksankymmentä ja yhdeksänkymmentä luvulla! Joten jos Sirkassa on yhtään samaa vikaa niin näytelmä on varma menestys. Kiitoksia tuosta torttuohjeesta, tuliko todella näyttävä ja lämmin pläjäys. Ensi kerralla olisi todella loistavaa saada vaikka kiljun paistoohjeet tai pajupillin keittämisen ohjee? Mutta kiitos näistä ja täytyy rientää. Einari tuolla jo taas kolistelee siihen malliin että yrittää varmaan patterista juoda vesiä pois.
Arvoisa ystävämme Silber. On mukava huomata teidän löytäneen sisäisen rauhan tekstieni lukemisesta. Kun saan jakaa ajatuksiani yhtä lämminhenkisen ja sivistyneen miehen kanssa luo minuun usko paremmasta huomisesta. Ehkä maailmassa on sittenkin vielä pikkuriikkisen jäljellä puhdasta hyvyyttä joka aikoinaan kumpusi Skotlannin kirkasvetisistä lähteistä ja toi näin pienten maalaiskylien asukkaille rikkautta ja vaurautta. Ei niinkään maallisia rikkauksia vaan niitä henkisiä, joidenka avulla voittivat myöhemmin pyhässä sodassa itsensä Henrik III:n. Tuskin lähdevedellä oli sellaisenaan mitään suuria parantavia tahi voimaa tuovia vaikutuksia, mutta heidän esiesiesi-isiensä kehittämän reseptin avulla lähdevedestä saatiin jumalten suosimaa nektariinia eli kiljua! Aikoinaan ei tunnettu sanaa hiiva vaan sama vaikutus juomassa saatiin aikaan pussihäntäpäästäisten kivespusseista, kun niitä keitettiin ensin kolme tuntia leirinuotiolla kattilassa ja tämän jälkeen kivespussit naulattiin pöydän nurkkaan kuivumaan kahdeksi viikoksi. Tähän tehtävään valitut henkilöt olivat aikansa mestarikokkeja ja heitä kutsuttiinkin lisänimellä Kives. Esimerkiksi skotlantilaisessa pikkukylässä Kingsbarnsissa mestarikokin virkaa piti yllä herrasmies nimeltään Kives-Mikodeemus. Aikakautensa nerokkaimpia kiljun valmistajia. Vielä tänäkin päivänä Kingsbarnsin kylässä kerrotaan lapsille iltasatuina hurjiakin hurjempia tarinoita Kives-Mikodeemuksen taidoista nostaa kivekset pöydälle kauniilla käden heilautuksella. Hänen tavaramerkkinään oli ikuisesti mieliimme syöpynyt lausahdus "Nyt tulee kivekset pöydälle, halusitte tai ette". Tästä tulikin skotlannissa kansanperinne, jota juhlitaan edelleenkin keskitalven toripäivillä, joka kantaa kunnioittavasti nimeä Mikodeemuksen mukaan Mikodeemus-kivespäivät.
Lähetä kommentti