Hei kaikki ihanat blogini kuluttajat! Näin alkuun haluan toivottaa kaikille oikein lihaisaa uutta vuotta ja rutkasti lämpimiä silavannahkoja tulevalle keväälle. Meillä täällä Jämsässähän on ollut vuodesta toiseen tapana, että tammikuun taittuessa helmikuuksi kerääntyvät kaikki kylän naimattomat tytöt ja naimahaluiset poikamiehet Jämsänjoen pientareille ja aloittavat äänekkäästi solvaamaan toisiaan. Tämä on vuosisatain taakse ulottuva perinne, eikä kukaan tunnu muistavan mistä se on saanut alkunsa mutta ei tarvinne olla suurikaan mystikko päätelläkseen että juovutusjuomilla lie ollut tavan syntyyn oma ansionsa kuten niin moneen muuhunkin tyhjänpäiväiseen nykyajan humputukseen, esimerkiksi kunnallisveroon tai raejuustoon. Ne ovat yhäti olemassa, vaikka kukaan ei tiedä miksi.
Nyt on siitä mukava aika vuodesta, että lunta on tulvinut taivaalta alas ihan valtoimenaan ja minunkin pihapiirini on aivan täynnänsä tuota "enkelten kauraa". Olen ihan päivittäin päässyt toteuttamaan suurinta intohimoani, kolausta, ja aiemmin blogissani kertomani kolien kunnostuspäivä on osoittanut taas tarpeellisuutensa. Siinä oikein sielu lentää kun mehiläisvahattu 'Der Aase' -kola painaa menemään hangessa, singoten lunta parhaimmillaan jopa kuuden metrin korkeuteen. Viekö siinä sitten kola miestä vai mies kolaa, siinäpä vasta pähkinä purtavaksi paatuneimmillekin cashewinystäville!
Jokatammikuiseen tapaan olen myös käynyt kerjuulla. Vaikka tuo tapa onkin valitettavasti jäänyt unholaan sitten 1700-luvun kunnian päivien, on se mielestäni mainio kuitenkin harrastuksena ja ihan vaan hyvän mielen tuojana lähimmäisille. Ennen vanhaan kerjäämiskierroksiin kuului paljon uhkailua ja erilaisia lyömäaseita, mutta nykyään tapaan asian jouduttamiseksi pitäytymään ramman esittämisessä ja tuskallisessa ulvomisessa. Pieni lietteen valelu ylleen ennen kerjuukierrosta auttaa toki asiassa ja jouduttaa suoritusta. Samalla pääsen kätevästi eroon naapurin Ension pihalleni tavan takaa kärräämästä lietteestä. Tänä vuonna kerjuukeikkani sujui oikein hyvin; normaalien korvapuustien ja Hanna-tädin 'kakkujen' lisäksi tuohikonttini täyttyi mm. vanhalla belgialaisella alpakkasatulalla, -76 vm. Ford Datsunin 28-sylinterisellä tähtimoottorilla (alkuperäisvärillä) ja kuppikoon G bikinien yläosalla joista askartelin myöhemmin kivan lampunvarjostimen ystävälleni seurakuntapastori Juhani Mäkikalliolle.
Presidentinvaaleista minun varmastikin odotetaan sanovan sananen jos toinenkin, mutta koska olen kummankin ehdokkaan kanssa vanhoja kavereita, en lähtisi heitä sen tarkemmin vertailemaan. Kummallakin on hyvin vapaamielinen suhtautuminen hapankaaliteollisuuteen ja kummankin kanssa olen lyönyt painiksi nuorempana minkä jäljet vieläkin kuuluvat kumpaisenkin kandidaatin puheenparressa. Toki ystäväni Juhani olisi ykkösvalintani maan johtoon, hänhän oli jo asettua ehdolle mutta katsoi paremmaksi vetäytyä koska hänen puheensa alkoi kuulostamaan ehdokasmaiselle vasta kun hän oli nauttinut kanisterillisen käynyttä sahtia ja lyönyt pajavasaralla polveensa. Koska hänellä ei ole kuin kaksi toimivaa polvea ja niistäkin toinen valmistettu kuttaperkasta, olisi kiertue jäänyt perin lyhyeksi.
No niin, lienee aika lopetella tämänkertainen vuodatus ja käydä lukemaan uutta Kuvalehti Kullervoa, jonka kiertelevä runonlaulaja minulle antoi maksuksi yösijasta vaikka olisin toki ottanut eepoksen vastaan ilman että kiertolaisen olisi tarvinnut viettää tuskainen yö Einari-lampaan karsinassa. Hauskaa alkuvuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti